ESKADROONA-REISSU HELSINKIIN

Lähdin eilen vähän ex tempore Tallin porukan mukaan Helsinkiin Eskadroonaan. Toimin siellä hevostenhoitajana ja valokuvaajana. Oma olo oli välillä vähän hoomoilainen, kun en aina tiennyt mitä teen ym. Mutta reissu sujui kivasti. Vaikka aamulla Rita tallasi jalalleni ja nyt siitä sitten onkin varvas murtunut ja teipattu. Reissussa oli Talliltamme hevosista mukana Riia, Rita, Verna ja Sirkkon.

Lähde: Ratsumieskilta facebook-sivu: Lahden Eskadroona oli tänään vahvasti mukana, kun Helsingissä juhlistettiin Tarton rauhan satavuotismuistoa. Olimme mukana kunnianosoituksissa vapaussodan ylipäällikkö Mannerheimin, Tarton rauhan neuvottelukunnan puheenjohtajan J. K. Paasikiven sekä silloisen presidentin K. J. Ståhlbergin patsailla. Mukana oli neljä ratsukkoa, joiden edellä kulki ratsupoliisin kolme ratsukkoa.  Tapahtumassa olivat mukana Kirsi Ahlgrén´, Heikki Aura, Pekka Hennala, Suvi Hentola, Matti Hilska, Kari Koski, Jussi Sainio, Kari Savutie ja Pekka Särkiö.

Tämä poliisihevonen oli kaikista upein, niin ihastuttava. Lopuksi kävin sitä hieman silittelemässä.

3 x ESTETUNTI- KEILTATTIIN ESTE KUMOON

Menneillä viikoilla perjantaisin olin estetunneilla. Tässä postauksessa on kahdela tunnilta juttua, kosaka halusin nämä yhdistä yhteen postaukseen. Tähän piti tulla myös kolmas ja viimeisin estetunti, mutta siltä tunnnilta ei ole videomateriaalia, joten sanallinen sepustus tuli.

25.9. ollut tunti ei sujunut kovin hyvin, kun ensimäistä kertaa hypättiin näin hämärässä/pimeässä. Puomien varjot oli kamalia mörköjä ja esteille otettiin isoja loikkia. Vasempaan kierrokseen saatiin suht hyvät hypyt, mutta oikeassa kierroksessa oli haasteita. Sekä pari kertaa mentiin esteen ohi, toisella kerralla onnistuin kaatamaan koko esteen, kun varpaat osui tolppaan. Kaiken lisäksi yritin koko ajan vain hypätä esteen yli, niin yllätti täysin että luottoratsuni sujahtaisi ohi.

2.10. ollut estetunti pidetttiin kudesta seitemäään, eli aikaistettiin, että ehdittiin hypätä luonnonvalossa. Tallille sain kyydin opettajalta, joten ehdin autella tallihommissa. pussitin heinää, haettiin varsat laitsalta ja kannettiin esteitä kentälle. Tallilla puuhailu oli mukavaa ja sain fiiliksiäni hetkeksi paremmaksi. Tuolloin olin saanut juuri huonoja uutisia näköni liittyen siis. Klikkaa postaukseen

Kentällä oli toisella pitkällä sivulla sarja ja toisella pitkälä sivulla oli yksittäinen ristikko. Ensin Vikkan lähti sarjan toiselle esteelle liian kaukaa ja jinkin hypyssä siksi jälkeen. Mutta loppua kohden hypyt alkoivat sujumaan paremmin. Sarjoja hypätään niin vähän, että ne on mulle vaikeita näköamman vuoksi, kun niihin ei myöskään saa tuntumaa ja varmuutta. Sarjoilla ja mös linjoila olen epävärmä. Yksittäiset esteet ja tehtävät on helpompia ja ne sujuu varmemmin. Tällä tunnilla meilä oli Veksin satula, ettei tarvinnut hypätä Vikkanin koulusatulalla. Tähän asti siis ollaan hypätty Vikkanin koulusatulalla.

Jos tätä estekurssiksi voi sanoa, niin viimeisin estetunti oli nyt perjantaina, eli 9.10. Tällä kertaa tehtävä oli pituushalkaisijalla. siinä oli kavalettilinja. Estetehtäviin vaikutti kentän märkä pohja. Yöllä oli satanut ja tunnilla satoi. Tunti sujui kivasti ja saatiinkin kivoja onnistuneita hyppyjä. Vikkan malttoi hyvin eikä kaahottanut ollenkaan. Seuraava teksti on kopioitu instasta @suokkiystavia (klik)

Tänään oltiin taas perjantain estetunnilla. Hypättiin pituushalkaisijalla olevaa kavalettilinjaa. Tehtäviä rajoitti kentän märkä pohja, kun oli satanut ja satoi.🌧 Tunti sujui hyvin ja hypyt onnistui, paitsi kaksi viimeistä hyppykertaa meni heikommin, kun Vikkan alkoi väsymään. Tultiin linjaa vuorotellen vasemmassa ja oikeassa suunnassa.

☆
Storyssä epäilin, että tuleeko tunnilla kuuma. Ei tullut. Koska satoi. Ja sadetakkini päästi läpi.🌧 Housut kuitenkin oli hyvät. Piti tuulen ja kosteuden. Niissä oli lämmin, vaikka ei mulla kylmä ollut missään vaiheessa. Vielä viime viikolla pystyi olla pelkällä pitkähihaisella. Kohtiin lähtiessä nappasin kuivan takin ja sadetakin päälle.
☆
Meiän tallilla on ihania ihmisiä 🧡 mulle tarjottiin kyytiä kotiin, mutta kieltäydyin koska tarvitsen pyörää seuraavana päivänä tallille. Sitten ehdotettiin, että Vikkan kun ei jatka, niin joku muu hoitaa sen puolestani, jotta ehdin ennen pimeän tuloa kotiin ja näen pyöräillä paremmin. Tähän sitten suostuin.😊

KUUMAT KAHVIT SYLIINI

Herätyskello soi. Kello on puoli seitsemän aamulla. Nousen väsyneenä ylös lämpimän peiton alta. Raahaudun keittiöön ärsyyntyneenä. Laitan vettä kahvinkeittimeen ja mittaan kahvipurut. Napsautan Kahvinkeittimen päälle. Istahdan penkille ja juon lasillisen vettä. Kuuntelen Kahvinkeittimen porinaa silmät puoliummessa. Kaadan valmiin kahvin mukiin, joka on ollut pöydällä edellisestä päivästä. Istahdan takaisin tuolille ja olen laittamassa kahvikuppia pöydälle, mutta kuinka ollakkaan kuppi kolahtaa pöydän reunaan ja tippuu lattialle. Huoh. Taas. Kuuma kahvi lävähtää reisilleni, gollarit ei suojaa juurikaan. Ponkaisen pystyyn, kuin väistääkseni, mutta turhaan. Riisun housut jalastani, joka vähän helpottaa kuuman kahvin tuomaa polttelua. Ärsyynnyn lisää. Otan pyyhkeen ja kuivaan lattian. Kaadan lisää kahvia mukiin, tällä kertaa varovasti varmistan, että muki menee pöydälle. Pistän lisää kahvia valmistumaan, ei yksi kuppi aamuun riitä minua herättämään.

Lopulta pääsen juomaan kahvini. Selaan samalla instaa, facea ja tinderiä. Vaihdan taas instaan. Ei mitään uutta tai mielenkiintoista. En jaksa lukea kuvatekstejä tai stooriin pienelle vedettyjä tekstejä. Mietin, että miksi teksti storyyn laitetaan niin pienellä. Siellä voisi olla jotain mielenkiintoista mutta en jaksa pinnistellä ja yrittää lukea tai ottaa kuvankaappauksia että voin suurentaa tekstin. Joten helppo vain antaa olla. Samalla tää ärsyttää se että näen niin huonosti. Siitä ei ole mulle mitään hyötyä. Vain haittaa.

Aamu onkin vierähtänyt nopeasti. Pistän nopean aamupalan. Kauraryynejä,  maitoa ja jugurttia. Eli ryykkä. Tätä mössöä söin lapsena,  teininä siihen tuli taukoa ja nyt taas olen aloittanut ryykän syönnin,koska se on nopeasti tehty ja syöty. Aamupalan jälkeen laitan vaatteet: legginssit, toppi ja farkkupaita.

Aika rientää. On aika mennä. Annan kaneille pelletit ja täytän heinäkorit. Laitan Puman lenkkarit jalkaan, otan naulakosta Adidaksen tuulipuvuntakin. Avaimet sujautan vyölaukkuun puhelimen seuraan. Ainiin,  tärkein meinasi unohtua. Välipalajuoma: vanilla latte jauhe,  jonka otan töihin mukaan. Käyn vielä sen keittiönkaapista hakemassa. Se olikin toisiksi viimeinen, joten pitää muistaa ostaa niitä lisää. Nyt astun ovesta ulos. Lähden kävelemään rappusia alas. Moikkaan naapurille.

Olen saapunut töihin, huikkaan huomenet työkavereille. Ja vien ulkovaatteet pukkariin naulakkoon. Vaihdan crocksit jalkaan. Töissä mieleni kohenee,  kun saan olla ihmisten seurassa.

Vaikka töissä on työkavereita, silti tunnen itseni usein ulkopuoliseksi. Vaikka mulla on ystäviä, tunnen itseni yksinäiseksi. Tallilla mulla on hyvä olla. Siellä olen vain minä.

SILMÄLÄÄKÄRILTÄ HUONOJA UUTISIA

Puhuin aiemmin instassa ja täällä blogissa, että koen näkeväni huonosti näillä nykyisillä laseilla, kaiken lisäksi silmälääkäri eu ollut kertonut näköni huonontuneen. Olin silmälääkärissä torstaina. Kesällä aloin epäilemään, että näköni olisi huonontunut. Ja niin se sitten oli. Oikea silmä oli puolet huonompi, kuin vuosi sitten. Luin siis tiedon omakannasta. Varasin ajan näöntarkistukseen lasiresptiä varten. Lähdin liikenteeseen aajtuksella, että uusista laseista taas olisi hyötyä arjessa ja töissä.

Näöntarkistus tehtiin ja kyseinen lääkäri totesi myös näön huonontuneen, kun ensin epäili, että olisi vain nopeasti katsottu visus jolloin myös tulos vaihtelee, sillä jonkin verran on ollut vaihtelevuutta. Juteltiin siinä myös arjesta, työstä, arjen ja työn haasteista. Hän sitten totesi, että tällä hetkellä näönkuntous ohjaajan kanssa keskustelu ja kartoitus olisi hyvä vaihtoehto, koska laseilla ei enään pystytä tarkentamaan mun näköä. Tähän asti on pystytty tarkentamaan kuvaa jonka näen, mutta ilmeisesti enää se ei onnistu. (Laseilla ei ole koskaan kuitenkaan pystytty korjaamaan ja on ollut aina tiedossa.) Ihmetyttää vain, että aina ennen on pystynyt tarkentamaan. Miksi enää ei? 

Tämä tietenkin oli pettymys. En ollut tähän varautunut. En kuvitellut missään vaiheessa, että tämä käänne tapahtuisi.

Jos uusista laseista olisi ollut pienikin apu, niin se olisi helpottanut arkeani kotona ja töissä. Olenkin tässä viime päivät pohtinut mitä vaihtoehtoja olisi ja mitkä olisi järkeviä ratkaisuja.

 

Muuten Coloboma ja verkkokalvojen tilanne oli kunnossa, niissä ei ollut mitään hämminkiä. Se tietenkin on hyvä.

Kuivasilmäisyyteen sain silmätipat reseptille. Aiemmin olleet tipat ei auttanut. Kävin sitten tipat hakemassa. Seuraavana päivänä olin ratsastamassa ja samalla tunnilla oli kyseinen apteekkari joka ne mulle edellispäivänä antoi. Se oli hauska sattuma.

 

Loppu viikonloppu meni hieman mukavammissa fiiliksissä. Perjantainen estetunti sujui kivasti ja lauantaina viestin ystävien kanssa aikaa. Keksin myös ratkaisun Helmin kipsin ongelmaan. Yhdistin korkeimmalleen liimateippisiteen ja etikan. Näin Helmi jättää sen aina hetkeksi rauhaan. Kipsi myös sidottiin kropan ympäri kainaloiden alta. Ainakin toistaiseksi kipsi on pysynyt. Helmi on siitä hassu, että tykkää kaikesta pahasta ja mitä sen ei kuuluisi syödä ja kaikki mitä kuuluisi syödä, niin eihän ne tietenkään maistu.

SYYSKUUSSA TAPAHTUI

Tässä syyskuun kuukauden kaikki tapahtumat, olkaat hyvä. Pääsette tämän postauksen muodossa kurkkaamaan mitä kaikkea syyskuussa tapahtui.

- Aloitin lopulta työni päiväkodissa. Ensimmäinen työpäivänä oli 31.8. Tällä hetkellä sopimus on marraskuun loppuun, eli vielä kaksi kuukautta jäljellä. Saa nähdä mitä tämän jälkeen seuraavaksi.

- Migreeni saapui pitkästä aikaan.

- Luna ja Lilja saapuivat taas talveksi mulle. Nyt Helmi sai kavereita. Vaikka erikseen vielä asuvatkin. Saa nähdä kuinka kauan. Ensin Helmin pitää toipua.

- Mulle selvisi, että näköni on huonontunut. Mutta silmälääkäri ei vaivautunut sitä kertomaan, vaan luin tiedon kannasta.

- Silmälääkärin piti olla syyskuussa, mutta sain flunssan, jouduin koronatestiin ja karanteeniin, jonka takia silmälääkäri siirtyi. Koornatestin negatiivinen tulos tuli samana päivänä, kun olisi pitänyt olla silmälääkäri.

- Luna puri Helmiä tassuun aidan läpi ja siitä syystä Helmin jalasta murtui yksi varvasluu sekä meni sijoiltaan. Seuraavat viikot rajoitetaan Helmin liikuntaa ja viikottain vaihdetaan lasta. Toivotaan että pieni toipuu. Ongelmana vain on se, että lasta ei meinaa millään pysyä.

 

- Osallistuin estekurssille, joka oli vähällä peruuntua koronatestin tuloksen takia. Lopulta neg.tulos tuli ja pääsin kurssille. Estetunnit jatkuu vielä pari kertaa lokakuussa. Tämän jälkeen palaan taas kahteen viikkotuntiin.

- Instagram alkoi jumittaa huolella blogilinkin takia. Siksi tilillä oli hiljaista. Paitsi storyssä, se oli ainoa joka toimi. Mutta nyt taas tili toimii kun muutin profiilin linkkiä. Tällä hetkellä facebook  taas ei hyväksy jakaa blogiryhmiin linkkiä. Niin rasittavaa.

Semmoista kaikkea oli syyskuussa. Saa nähdä mitä kaikkea lokakuu tuo tullessaan.

HELMIN JALKA MURTUI

Luna, Lilja ja Helmi ovat olleet noin viikkoa kaikki samassa tilansa. Helmillä toki on ollut oma tila, koska on uusin tulokas, eikä kuulu laumaan. Tähän asti kaikki on sujunut hyvin, pientä nokittelua lukuunottamatta. Helmi ja Lilja on tullut toimeen, mutta Luna ja Helmi taas ei niin hyvin, ne on nimittäin enemmän olleet törmäyskurssilla.

Viikonloppuna alkoi kuitenkin vaikuttamaan siltä, että Luna ja Helmi alkaisivat tulla toikeen, sillä makoilivat kaikki kolme aidan lähettyvillä. 

Maanantai aamuna taas päästin Lunan ja Lilja vapaaksi ja Helmi oli koira-aitauksessa omalla puolellaan. Niin vain Luna sitten päätti hyökätä Helmin kimppuun. Helmi taas uteliaana aidan vieressä ja haluaisi tutustua Lunaan ja Liljaan. Tilanne oli ihan sekunnissa ohi. Helmin vinkaistessa Lunaoli jo puraissut jalkaan.

Nostin tietysti Helmin ja tutkin kanin. Ensin en nähnyt mitään. Mutta hetken päästä huomasin, että jalassa on verta vuotava haava. Yritin puhdistaa haavaa, mutta eipä Helmi oikein antanut koskea tassuun. Samalla myös huomasin ettei varaa painoa jalalle ollenkaan.

Koko päivän tavoittelin  eläinlääkäriä. Se oli vaikeaa, kun minnekkään ei meinannut löytyä aikaa. Lopulta pääsin Hollolan kunnan lääkärille kirkolle. Eläinlääkäriin lähdin heti töiden jälkeen. Siellä sain varmistuksen jo epäilystäni, Helmin jalka on murtunut. Haava putsattiin ja pistettiin tukiside paikalleen. Eläinlääkäri suositteli röntgenkuvausta joten se vielä selvitettiin. Sain tiistaille varattua ajan.

Röntgenkuvissa selvisi, että Helmin varvasluu on murtunut ja mennyt sijoiltaan. Röntgenissä Helmi selvisi ilman rauhoittavia lääkkeitä. Hoitovaihtoehtoina on leikkaushoito Vantaalla. Itse kun en pääse Vantaalle lähtemään autottomana, niin päädyttiin luiden yhteenvetoon ja lastahoitoon. Uusi eläinlääkäri aika on torastaina 24.9.

Eläinlääkärissä Helmin tukiside vaihdettiin ja haava putsattiin. Tuissa kuvassa vielä röntgenkuva murtumasta ja uusi vaihdettu tukiside. 

Helmi oli reipas pieni potilas. Ja sai taas paljon kehuja kuinka kaunis on❣

TILANNEKUVIA + VIDEO

Kuvat ja videon kuvaus: Sari Nikki

Keskittyneesti kuunnellaan mitä ohjeita opettaja antaa. Mulla on tapana vielä katse kääntää opettajaa kohti kuunnellessani. Jonkun takia se auttaa enemmän keskittymään.

Kieli keskellä suuta. Keskittyneesti tunnilla.

Oli hauskaa hypätä. Joku nauratti. Tai muuten vain jäi hyvä fiilis tunnista.

Ja tähän loppuun vielä selostusta mun näön tuomasta haasteesta esteratsastuksessa. Jatka ihmeessä lukemista. Sekä postauksen lopussa vielä video perjantain estetunnilta. 

☆ Viime viikon perjantaina taas estetunnilla tuli vastaan näkökykyni huonous/heikkous. Olin ratsastamassa L-päädyssä, kohti lävistäjää, jossa este oli. En nyt tiedä missä mun katse tarkalleen oli, mutta uskoisin sen olleen suoraan eteenpäin. Opettaja sitten sanoi että "käännä jo katse esteelle." Ja tottakai mä niin toimin. Käänsin  katseeni lävistäjälle olevalle esteelle. No kuinka ollakkaan, eihän se este mahtunut vielä mun kapeaan laatikkomaiseen näkökenttääni, enkä ollut edes varma, että osuiko näkökenttääni puomi vai kanisteri. Siksi myös välillä tulee tilanteita, että: ui pertskutti, se este onkin jo tossa, enkä ole yhtään kerinnyt varautua. Tää on mulla esteillä aika yleinen tilanne, etenkin kaarevilla teillä ja syys/talvikausi tuottaa vielä pimeyden vuoksi omat lisähaasteensa. 

☆ Usein yritän rakentaa tietä esteille pari metriä kerrallaan, mikä onkin todettu määrä mun näkevän. Toki se varmasti olisi triplasti helpompaa saada  nähdä jo edellisellä esteellä seuraavalle, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Silloin pitää rakentaa toisenlainen tapa toimia, vaikka se ei olisikaan se oikea tapa toimia. Mutta toisaalta ei kai niitä oikeita  tapoja ole? Pääasia että pääsee yli esteiden ja ratsaatettua tiet niin hyvin kuin mahdollista.

Kiitos jos jaksoit taas lukea tänne asti. Hyvää viikonloppua!

KORONATESTISSÄ

Tiistaina aamulla heräsin normaalisti kuin uuteen työpäivään. Huomasin siinä aamulla kuitenkin, että oloni on tukkoinen ja kurkku karhea, ei kipeä. Pohdiskelin sitten, että täytynee nyt jäädä sitten pois töistä. Töihin ei ole asiaa edes pienessä flunssassa. Soitin työanatajalle ja hän sanoi, että jää kotiin ja soita päivystysapuun, kysy, että ottavatko sua testeihin, kun olet noin lieväoireinen. Soitin. Kysyivät oireet ja missä olen töissä. Koska työskentelen päiväkodissa niin ottivat testiin. Virkailija puhelimessa yritti varata aikaa mulle heti, vaikka mulla olikin ongelmana kyyti. Yksinasujana ja näkövammaisena mulla ei ole autoa. Bussilla osaan akuuttiin, siihen se sitten jääkin. Selvitin kyydin ja varasin yhdeksän jälkeen 10.15 ajan testiin.

Taksi ajoi pihaan. Kuski nousi autosta, kysyi nimeni ja antoi käsidesiä sekä kumihanskat. Kielti koskemasta mihinkään. Avasi oven ja nousin kyytiin, avasi oven myös poustuessani taksista. Eipä muulloin taksikuskit ovea avaa, vaikka niin heidän kuuluisi toimia. Reissun aikana häiritsi kun kuski yski ja niiskutti. Hintaa puolen tunnin reissulle tuli 53e.

Testin otto oli inhottavantuntuinen, mutta nopeasti ohi. Jo se testitikku sai puistatukset aikaan. Vasempaan nenäsieraimeen ja korvaan pisteli sekä vasen silmä alkoi vuotaa.

Tiistaina soitin päivystysapuun, ajan sain tunnin päähän ja tuloksen kahden päivän päästä. Tuloksen odottaminen toki oli turhauttavaa, koska odottaminen ja kotona oleminen on vain niin tylsintä.

No ainakin sain toipua rauhassa ja nopeasti. Jo keskiviikkoaamuna oloni oli puolet parempi, mitä edeltävänä päivänä, eli tiistaina. Normaalistihan flunssat kestää pidempään, koska ei jäädä parantumaan kotiin, kun vasta korkeassa kuumeessa.

Seuraavana päivänä, eli keskiviikkona tsekkasin koronatartunnat. Niitä oli 25 edeltävän vuorokauden ajalta, jolloin itsekin testissä kävin. Täällä Päijät-Hämeessä uusia tartuntoja oli kaksi Lahdessa. Siitä päättelin tulokseni olevan negatiivinen. Testitulos oli tullut keskiviikkona, negatiivinen.

Eniten tässä harmittaa se, että keskiviikkona olisi pitänyt olla optikon silmälääkäri, näöntarkistus. Se siirtyi kahdella viikolla. Kahdella viikolla siksi, että jos tulos olisi ollut positiivinen. Niin luultavasti olisin kerinnyt toipua. Riippuen toki sairastumisen asteesta. Asian hyvä laita oli kuitenkin se, että silmälääkärin sai siirrettyä näin nopealla varoajalla niinkin lähelle. Kaksi viikkoa menee kuitenkin nopeasti. Etenkin nyt, kun olen terve. Mutta samalla silmälääkärin odottaminen on ärsyttävää,  vaikka tiedänkin jo, että näkö on huonontunut, ainakin toisesta silmästä puolet.