VIIKKO 3

Tässä teille taas viikon kolme kuvat ja kuulumiset. Viikko on ollut oikein tapahtumarikas. 

Maanantaina ratsastustunnilla menin Vikkanilla. Vikkan oli aivan super maanantaina. Tehtiin avoja pituushalkaisijalla käynnissä ja ravissa. Sain ne sujumaan toosi hyvin, kuin ajatuksen voimalla. Mutta ehkä siinä vaikutti se, että mua edeltävällä tunnilla Vikkanilla ratsasti yksi aika kokenut ratsastaja. Eli, sain hyvin verrytellyn hevosen Laukoissa Vikkan innostui tuttuun tapaan, jonka seurauksena siirtymät oli aika hätäisiä.😅❤

★

Ratsastustunnin jälkeen jäin auttaa iltatallissa. Pussitin heinää, jaoin ruuat ja lakaisin käytävän. Vein myös yhdet varusteet jotka joku oli unohtanut. Jouduin toki jättämään suitset satulatelineeseen roikkumaan koska kyseisen ponin suitset on sen verran ylhäällä etten näe lukea ponin suitsia paikkaa ja siinä oli muutama tyhjä suitsikoukku.



Aamukahvit on ollut kiva juoda valostuvassa aamussa.

Tuli piipahdettua myös tiistaina Lahdessa työvalmentaja tapaamassa. Laitettiin yhteen päiväkotiin työharjoittelupyyntö ja ensi viikolla pääsen sinne käymään. Katsotaan jos sinne pääsisi töihin.

Näin myös serkkuani keskiviikkona. Käytiin kävelyllä ja olin hetken aikaa hänen luona. Alkaa aurinko olla sen verran kirkas, että saa kaivaa taas aurinkolasit esiin. 

Tuli käytyä Lahdessa tapaamassa työvalmentajaa. Kovasti oon yrittänyt töitä löytää, mikä on hankalaa ollut. 

Perjantaina näin ystäviäni. Ja kyllä otin kaksi lähes samanlaista kuvaa Torilla eri päivinä toki. Kävimme syömässä Mamma Mariassa, pikkuveskulla katsomassa valotaideteoksia, koska Lahti on ympäristöpääkaupunki 2021 niin avajaisviikkona oli noita valo- ja ääniesityksiä. Siellä ei kyllä kauan oltu, mutta olisi ollut kiva kiertää toi kokonaan. Lopuksi kävimme myös vielä Amarillossa kaakaolla.

Meillä oli oikein mukava päivä. Muutenkin tämä viikko on ollut tosi kiva. 

Menin mun viikon molemmilla tunneilla Vikkanilla.

★

Tänään lauantaina menin myös tunnilla Vikkanilla ja tehtiin ympyrällä voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia käynnissä ja ravissa. Volteilla taivutettiin aina hevosta banaanksi. Yhden ympyrän aikana tehtiin siis neljä volttia. Ravia mentiin ilman jalkkareita. Loukattiin myös muutama kierros ympyrällä tehden aina kerran kierroksessä käynti siirtyminen ravin kautta.

Laukkojen jälkeen jatkettiin ravityöskentelyä. Alkoi jo olla aika hämärää, jotain menin vahingossa sitten kanisterin ohi missä piti tehä voltti. Ope sit kysy et nään eteeni. Vastasin että en. Johon hän totesi "kestä hetki, kohta lopetetaan" Eikä laittanut enää valoi kentälle. Onneksi on kuitenkin lunta mikä vähän helpottaa. Lopuksi vielä käytiin läpi kehittämiskohteita mitä aletaan seuraavaksi treenailla. Ja näistä vuoden tavoitteista tuun kertoo blogin puolella taas, kun saan koneen suurennuksen kuntoon. 

ja Pikku vinkki. Talvella ei kannata pestä talli vaatteita samana päivänä kun menee tallille. Tulee kylmä. 

Nyt oon molempina iltoina jäänyt auttamaan iltatallissa ja se on ollut mukavaa puuhaa, vaikka ehkä hieman raskasta kun sitä ennen juurikaan ole tehnyt. Säkitin ja jaoin heinää ja annoin kauraa hevosille. Haettiin myös kakarat (parivuotisia varsoja) talliin. Lopuksi lakaistiin vielä lattia.

VIIKKO 2 PAKKASPÄIVIÄ & SILMÄPOLIREISSU

Viikon kuvat ja kuulumiset! Tämä postaustyyli tulee nyt palaamaan tänne blogiin. Toivottavasti tykkäätte. Tiistaina näin ystävääni ja käytiin Kärkkäisellä. Ostin muun muassa uudet talviratsastussaappaat. Sillä nykyiset kengät alkaa olee jo loppuun käytetyt. Ne on ollut käytössä jo 10 syksyä ja talvea. Jos menis vielä nää pakkassäät.

Tällä viikolla oli tosi kaunista, kun aurinko paistoi, vaikka oli tosi kylmä. Kylmimmän päivät vietin sisällä. Kohta saa taas kaivaa aurinkolasit esiin. 

Helmi vauva oli väsynyt yhtenåbpöivånå ja lohkoihin koko päivän tunnelissaan. Seuraavana pöivänä taas jaksoi temmeltää..

Olin taas silmäpolilla. Juteltiin näönkuntoutuaohjaajan kanssa mm tietokoneen päivittåmisestä tai oikeastaan korjauspäivityksestä kun suurennus ohjelma ei toimi kun tietokone päivittyi. Tietysti myös muutenkin näin tilanteesta juteltiin.

Ilmeeni kun ei ole ilmettä. Olin taas arvannut että taksitilaus viestillä häviää jonnekkin. Sitten soitin taas että missä lue kyyti vai eikö tilaus taaskaan tullut läpi. Tuttuun tapaan tein taas lähtöä tallille. 

Tällä viikolla olin ratsastamaan maanantaina ja sunnuntaina. Lauantaina oli vielä niin kylmä että tunti siirtyi sunnuntaihin. Mutta tänään sunnuntaina oli jo leudompaa ja tuli jopa kuuma ratsastaessa.

Riia oli tänään, maanantaina hyvä. Aluksi tehtiin perus pysäytyksiä ja pääty-ympyrällä taivuteltiin ja tehtiin voltteja käynnissä ja ravissa. Väistöt sujui paremmin kuin eilen, sunnuntaina. Mun oma käsikin pysyi rentona, enkä jäänyt samalla lailla ohjaan liikaa kiinni. Laukannostot oli taas vähän hätäisiä, kun hevonen oli aika reaktiivinen.

Kolmatta päivää satulassa peräkkäin, niin oli jo vähän takalisto kipeenä, tai sitten vain tunsin istuinluuni selkeämmin.

Tunnin jälkeen pussitin heiniä ja annoin Väiskille iltapuuronsa. Miten on tykkäät teko tallitöistä? 

Tää on varmasti maailman parhain näkymä? ❄🐴😍

Tänää sunnuntaina oli kyl super kiva sää ratsastaa, eikä ollut edes kylmä, päin vastoin hetkittäin tuli kuuma.

Viivin kanssa tehtiin voltteja, ympyröitä ja pysähdyksiä. Eli taivuttelin aika lailla koko ajan. Laukannostoja otettiin ympyrällä ja laukattiin puoli ympyrää. Viivi oli aika kiva, vaikka hepoilla ollutkin 3pv vapaata.

VIDEOINTI KOULURATSASTUSTUNTI

Heippa ja oikein mukavaa tammikuuta! En nyt oikein keksinyt mitään nasevasti otsikkoa, mutta toivottavasti löydät kuitenkin tän postauksen pariin. Tällä kertaa saatte videopostauksen tänne blogiin. 

Olin tänään ratsastamassa Riialla. Jatkettiin vähän lauantain tunnista. Tehtiin pysähdyksiä käynnistä ja ravista. Sekä koottiin ravia kanistereiden kohdalla. Meinasin välillä unohtaa ratsastaa ja valmistella hevosta tehtäviin ja välillä taas himmailin vauhtia, jotta sujuisi helposti. Myötääminen myös edelleen treenauksen alla, että saisin kättä rennoksi. Kädet ja jalat pysyi hyvin paikoillaan tänään. On niitä viime vuonna treenattukkin. Laumassa keskityttiin nostoihin, että laukannostot olisi hyvät. Siinä myös koottiin ravia ennen nostoa. Laukkojen jälkeen otettiin vielä väistämättä, jotka ei oikein hyvin onnistunut kun Riialla oli meno päällä laukkaamisen jälkeen.

Tunnin jälkeen katsottiin vielä opettajan kanssa näitä videoita miten tehtävät ja tekemiset sujuivat ja siinä meillä olikin hyvää keskustelua. Se oli hyödyllistä ja oikein mukavaa keskustella, kun sai monenlaista vinkkiä ja ajatusta miten lähteä jatkossa jatkamaan.

Maanantaina, eli huomenna jatketaan taas Riian kanssa, ainakin treenaillaan vähän raipan käyttöä, että miten sitä käyttää pohkeen apuna. Että raipan käyttö tulee luontevasti, eikä se ole häiritsevä kapistus ja että siitä saisi hyvän hyödyn tehtävien onnistumiseen. 

2020

Tässä Instagramin suosituimmat kuvat vuodelta 2020. Ylempi, ensimmäinen kuva on tililtä @suokkiystavia ja alempi mun omalta käyttäjältä @ssuippa

-Vuoden kohokohtia oli kivat ja välillä ei niin kivat heppailut. Heti alkuvuodesta kävi pikku putoamistapaturma ja siitä meni pari kuukautta niin tallilla lopetettiin hevonen, jonka varsa jäi yksin. Onnellinen loppu oli siinä, että pikkuinen sai hyvän keinoemon.

- pääsin siskoni kummiksi.

- Keväällä ja kesällä oli aikaa ulkoilla ja samoilla metsässä. Ihastella auringonlaskuja.

- Helmi pupu on kiva kaveri. Pupun ostaminen oli aika extempore juttu, mutta sain uuden ihanan kanikaverin.

- Stadiumilta lähtee aina jotain ja tein päätöksen etten enää sinne mene, saa nähdä kauan vielä on voimassa.

Joulukuu oli suht rauhallinen. Marraskuussa työt oli loppunut jälleen, niin kuukausi meni pitkälti kotona pupujen kanssa ja tallilla hevostellessa.

- Joulukuussa kävin työhaastattelussa, vapaaehtoistyöhön, siitä voin kertoa myöhemmin tammikuussa hieman lisää.

- näön kuntoutus ohjaajan kanssa sovittiin tammikuulle uusi tapaaminen apu välineisiin liittyen.

- Sattuipa tässä myös pieni tilanne. Olin käynyt jo nukkumaan eräs lauantai-ilta. Hetken kuluttua heräsin aiheen että joku on oven takana ja pyrkii sisään. Kaiken lisäksi soitti jollekin että: "missä sä oot, tää ovi ei aukee." Mä kuuntelin hetken oven takana ja päätin avata oven ja kysyä että mitä duunaat siinä. Jotain väärästä ovesta muttei ja lähti pois. Koko yön mietin, että mitä se teki mun ovella ja oliko kenties murtovaras. No, aamulla mulle selvisi, että hän oli eksynyt väärään kerrokseen. Miehen tyttöystävä tuli pyytämään anteeksi ja tuoden suklaata.

- Joulun vietin siskojen kanssa. Meitä oli me kolme siskoa ja yhden siskoni lapsi. Koska korona. Emme voineet mennä meidän vanhemmille jouluna, mutta onneksi meillä oli neljisteen mukava joulu.





Vuosi 2020 pääsi yllättämään, en osannut ajatella tälläistä vuotta. Vuoteen mahtui paljon epävarmuutta, vaikeutta, mutta samalla paljon hyvää. Helmi pupu saapui luokseni, josta Luna ei toki tykkää, minkä osoittikin nopeasti. Vielä eivät tule toimeen keskenään. Ratsastuksellisesti vuosi oli monipuolinen. Kesällä kävin Okeroisten tallilla ja syksyllä pääsin hyppäämään estekurssilla. Pääsin myös mukaan Eskadroonareissulle helsinkiin. Tässä teille loppuun videokooste vuodesta 2020.

SODASSA

Maa oli peittynyt viikko sitten puuterilumeen. Jäähileet kimmelsivät puiden oksilla, lumihangessa ja ilmassa. Jäähileitä, pieniä kristallisia timantteja, tai millä niitä kuvailisi, sataa vain lisää. Kristallisateelle ei näy loppua. Lumi narskui jalkojeni alla kävellessäni. Pakkanen kiristää, jo hieman kylmettyneitä sormiani ja nenänpäätäni. Edellinen yö oli rauhallinen, eikä näkynyt vihollisia. Vielä on onneksi rauhallista. Voin nauttia kauniista joulukuun aamusta. Ihan rauhassa.

Olin päässyt pieneltä lenkiltä leiriimme. Istahdin, kaveri tarjosi juotavaa ja syötävää. Suljin silmäni ja vaivuin ajatuksiini. Sota on loppunut, sanon halatessani vaimoani, pieniä lapsiani, kaksosia, tytärtäni ja poikaani. Nyt olen palannut pysyvästi, enää teidän ei tarvitse pelätä ja minun ei tarvitse lähteä kotoa pois. Minulla on ollut teitä kaikkia niin kova ikävä. Alamme juomaan kupposen kuumaa. Vihdoin olemme kokonainen perhe.

Kuuluu huutoa. Säpsähdän hereille ajatuksistani, huokaisen, olisipa tilanne oikeasti parempi. Tämä näyttää todella huonolta tällä hetkellä. Pitää taas lähteä, vihollinen lähestyy. Aamun kauneus ja rauhallisuus on hetkessä ohi. Hyppään nopealla loikalla hevoseni selkään ja lähdemme metsän siimenikseen. Jakaudumme kahtia, jotta saisimme saarrettua vihollista paremmin.

Taistelemme maamme puolesta, itsenäisyydestä, kansalaisuudesta, kaupungeista, ruoasta. Ihan kaikesta. Suomi on meidän. Ilma on täyttynyt savusta, kun pommit ja kranaatit räjähtelevät, kiväärit laukovat luoteja ja panssariajoneuvoilla ajetaan ympäri metsää. Kuuluu hevosen hirnuntaa, epämääräistä huutoa, laukauksia ja moottorin pärinää.

Sain tehtävän siirtyä sivummalle. Taputin hevostani, kiitin rohkeudesta.

Me olimme kaksin, pienen mutkan takana. Tästä meitä ei pitäisi nähdä.

Mutta niin ajatteli joku toinenkin. Vihollinen. Me olimme vastakkain. Tuijotimme vain toisiamme. Välissämme oli muutamia metrejä. En aikonut perääntyä. Mutta, ei vihollinenkaan.

Nopeus ratkaisisi. Kumpi reagoisi nopeammin? Tartuin olallani roikkuvaan kivääriini. Samoin teki vihollinen.

Kuului laukaus.

Näin kuinka vihollinen lysähti hevosensa päällä. Loukkaantuiko hän? En jäänyt sitä pohtimaan, sillä oma hevoseni oli loukkaantunut. Vihollinen oli osunut, hevoseeni. Mutta minä osuin häneen. Hänestä ei olisi vaaraa enää.

Nousin alas hevosen selästä. Rakas hevoseni ei kauaa selviäisi. Verta vuoti ryntäistä, kuin Niagaran putous.

Löysin syrjäisen kuusikon. Menimme suojaan seitsemän ison havukuusen sekaan. Lunta oli satanut koko päivän ja nyt ilta alkoi hämärtyä. Tähdet kimmelsivät taivaalla, lumisade alkoi hellittää. Pimeys ympäröi meidät.

¨Suomenhevonen makasi vieressäni, hyvin tuskissaan. Silitin kaulaa, olen vierelläsi, loppuun asti, kuiskasin. Sameat silmät katsoivat syvälle sieluuni, hyvin, hyvin kärsivästi. Olin polvillani lumihangessa, hevosen pää sylissäni.

Rakas ystäväni teki kuolemaa. Silmistäni valui kyyneleitä. Olen kerennyt nähdä monta kaatumista, mutta pitkäaikaisen ystävän menettäminen sattuu eniten.

Kuului askelia. Joku on ihan lähellä. En voi kuitenkaan katsoa, sillä en tiedä, kuka siellä on. Oliko siellä ystävä vai vihollinen?

Oli ihan hiljaista. Ystäväni vieressä oli sulkenut silmät viimeisen kerran. Mutta silti, en voisi lähteä ja jättää ystävääni. En ollut varma, että oliko vieras lähtenyt. Jotenkin aistin, etten ollut yksin. Puristin kivääriäni kaksin käsin rintaani vasten.

Laskin pääni hevosen kaulalle, suljin silmäni ja kuiskasin pimeään yöhön ”tulen pian kotiin rakkaat.”

Jossain laukesi ase. Se kuului läheltä.

Minun oli nyt lämmin. Kylmyys katosi, kuin taikaiskusta. En tuntenut kipua, en kylmää, en mitään. Halusin vain nukkua. Suljin silmäni, joku kevyt tarttui käteeni ja kuljetti minut, kohti valoa. Pimeys oli muuttunut valoksi.

- Onko Artoa näkynyt?

- Ei.

- Oliko hän yövalvonnassa?

- Ei.

. No missä hän sitten on?

Emme ole nähneet häntä sen jälkeen, kuin hän siirtyi mutkaan päivystämään. Sinne mutkaan sotilaskaverit lähtivät. Ja siellä he olivat. Kaatuneet. Ystävät vierekkäin, ikiuneen vaipuneina.

Vielä tänäkin päivänä siinä mutkassa on puinen risti, kaunokirjoituksella kaiverrettuna: ”Kiitos. Isä, kiitos puolisoni, koko Suomen kansa kiittää sinua urheudestasi, rohkeudestasi, sinnikkyydestäsi, taistelustasi Suomen puolesta. Sinua jäivät kaipaamaan perhe, läheiset ja ystävät. Lepää rauhassa, rakkaudella vaimosi ja lapsesi.”

HELMIN ELÄINLÄÄKÄRIKULUT

Maanantaina 30.11. käytiin vielä Launeella eläinlääkärissä. Helmin etutassu vielä kuvattiin kolmannen kerran. Siellä oli tullut myös uudet covid19 ohjeet, joita en pystynyt lukemaan mun puhelimen tekstistä puheeksi-sovelluksella. Mulle sanoivat, että "meetkö autoon odottaa." Totesin, että tulin taksilla, koska mun näkövamman takia, en osaa liikkua vieraissa yksin paikoissa. Ja on enää yksi matka jäljellä näin kuun viimeisenä päivänä, etten pysty ajella sillä edes takaisin" Sain sitten jäädä odottamaan jonnekin toimenpidehuoneeseen. Iso kiitos siitä heille <3

Alkuun pidin hoitojen kuluista kirjaa, mutta aika nopeasti luovutin 1000€ kohdalla. Laskin Helmin eläinlääkärikulut yhteen syys-marraskuun ajalta, kun hoidettiin Launeella Helmin etujalan murtumaa ja tulehdusta. Hintaa kertyi nelinumeroinen summa kaiken kaikkiaan. Jos en olisi opiskeluiden aikana rahaa säästänyt, olisi ollut aika vaikeaa repiä rahat kasaan. Onneksi oli jemmassa 3000€ joten pystyin hyvin hoitamaan kanin kuntoon. Tähän seuraavaksi olen listannut  kaikki kulut, erikseen ja lopuksi yhteenlaskettuina.

Helmillä oli 9 eläinlääkärireissua joiden yhteishinta tuli olemaan: 1096 € tähän sisältyi muunmuassa 3 rtg-kuvausta, useampi lastan vaihto sekä rauhoituksiä ja lisäksi myös joitain lääkkeitä.

Lääkekuluja: 63,61 €

Ostin myös tukiruokaa, mutta en muista sen hintaa. Eikä sille loppujen lopuksi ollut tarvetta. Helmi söi vähän vaihtelevasti. Huonoina päivinä tuputin ruokaa, jolloin sitten söi. Parempina päivinä söi oikein hyvällä ruokahalulla. 

Tässä vaiheessa hinta oli: 1159, 61€

Ja kun vielä lisätään taksimatkat: noin 40€  (tähän sisältyy kahdeksan meno paluuta, sain kerran kyydin vanhemnilta.)

Kokonaissumma tuli olemaan noin 1200€

Ajattelin, että loppusumma oli ollut isompi, mutta samalla mulla tiedossa oli, että koko hoito tulee makssamaan 1000 - 3000€. Ajattelin, että, en tule päsemään 1500€ alapuolelle, joten sinänsä loppusumma yllätti iloisesti. Kaiken lisäksi meillä jäi tukiruoka ja läkkeeitä käyttämättä, joten ne oli vähän ns ylimääräisiä kuluja, mutta toisaalta, on aina hyvä olla varmuudeksi Kipulääkettä sekä tukiruokaa, koska jos pupu sattuu tulemaan kipeäksi, niin on sitten apu lähellä. Mullakin nämä on onneksi avaamattomia, niin säilyy hetken aikaa jemmassa.

MARRASKUUSSA TAPAHTUI

Marraskuu tuli, oli ja meni. Huomasin vain, että niin vain taas ollaan marraskuussa, mutta tajusin tänään, että hei, mähän oon unohtanut kirjoittaa tätä postausta pitkin marraskuuta. Nimittäin tässä taas listaan kaikki marraskuun tapahtumat. Saa nähdä mitä kaikkea vielä tästä kuukaudesta muistan.

- Heti marraskuun alussa mulla oli näönkuntoutusohjaajalla aika ja siellä sainkin hyviä vinkkejä ja apuvälineidden tarvetta kartoitettiin. Seuraavaksi onkin soittoaika joulukuussa.

- Sain maksusitoomuksen ja sitä kautta pääsin tilaamaan uudet lasit. Harmikseni laseihin ei saatu oikein ollenkaan yhtään vahvuutta lisää, joten uusista laseista ei ole hyötyä, ei edes pientä tarkkushyötyä, koska parempi silmäni on oikea silmä ja oikeaan linssiin ei tehty ollenkaan mitään muutoksia. Se olisi juuri ollut muutoksen tarpeessa, koska oikeasta silmästä näkö oli huonontunut puolet. Toki vasempaan linssiin saatiin pieni muutos, mutta en sitä huomaa, koska se vasen silmä on heikompi ja paljon tulee katsottua oikealla silmällä.

- Marraskuun lopussa hain uudet lasit, mutta ne ei oikein istu mun kasvoille, niin en paljoa ole voinut käyttää niitä. Täytyy vielä uudestaan käydä säätämässä niitä.

- Marraskuu oli viimeinen kuukausi töissä. Olin päiväkodissa töissä ja toivoin siirtoa lapsiryhmän puolele, mutta sopimusta ei jatkettu. Marraskuussa tein kolmen päivän työviikkoa, koska oli kertynyt lomapäiviä kolme päivää. Normaalisti siis olin neljänä päivänä töissä.

- Taksimatkat ovat olleet ongelmallisia, kun kuskit ei osaa kotiini tai muista sitä, että mulla on näkövamma, jolloin en pysty ohjeistamaan kuskia mistä pitää ajaa jne. Nyt sitten pistin siitä aiheesta palautetta, että toivoisin kyytieni saapuvan ajallaan. Ja vikahan ei ole yksittäisen kuskin, vaan mm siinä, että saavat matkan niin myöhäään, etteivät kerkiä ajoissa ja päälle vielä eksyvät jonnekkin. On onneksi ollut osa kyydeistä ajoissa, mutta harvemmin.

- Helmi sai terveen paperit. Jalka oli luutunut hyvin. Pieni arpi on jalassa ja pari kynttä se oli katkaissut, luultavasti riehuessaan, mutta muuten on murtuma parantunut ennalleen. Eläinlääkärikäyntejä on sen verran kertynyt, että teen tänne erikseen postauksen paljon koko helahoito maksoi yhteensä.

. Tilasin mulle tonttuoven ja sitä tulee näkymään mun instagramin puolella.

Kivaa joulukuuta kaikille! 

NÄÖNKUNTOUTUS

Mulla oli lokakuussa silmälääkäri ja siinä yhteydessä sain lasireseptin sekä lääkäri pisti maksusitoumuksen linsseihin ja kehyksiin. Jännitin sitten muutaman viikon, että myönnetäänkö mulle maksusitoumus vai ei. Ja kyllä myönnettiin. Pääsin tilaamaan uudet lasit vihdoin. Saa nähdä tarkentaako ne ollenkaan. Sanoivat silloin, että todennäköisesti ei auta. Kuitenkin odotan innolla uusia laseja, oli niistä hyötyä tai ei. On sen verran tyylikkäät lasit. Yleensä tähän asti mua on ärsyttänyt se, että näkö on huonontunut ja uudet lasit on vaihdettava. Mutta nyt, ei. Tai tietenkin näön huonontuminen harmittaa, mutta uusien lasien saaminen ei.

Kävin myös näönkuntoutuksen ohjaajan juttusilla tänään. Juteltiin haasteista ja mitä ratkaisuja voisi olla. Mietittiin apuvälineitä, kuten esimerkiksi lukulaite orcam, josta itse ehdotin ja kysyin. Näönkuntoutusohjaaja lupasi selvittää, että voisinko saada sen. Itse haluaisin ainakin kokeilla, että miten se toimisi ja voisiko siitä miten paljon olla hyötyä. Kyseinen laite on kallis, yli 5tonnia, joten ihan itse sitä ei noin vain voi lähteä ostamaan. Tai sitten pitää vain säästää muutama tonni.

Tehtiin siinä muun muassa näkökenttätesti käsillä. Laitettiin kädet suorana sivuille ja tuotiin lähemmäs toisiaan kohti. Katse koko ajan suoraan. Näin mun kädet vasta kun ne oli lähes suorana eteenpäin. Nostettiin myös kämmenet otsan korkeudelle, mistä en nähnyt sormia ollenkaan. Mua hämmästytti kuinka laajasti joka suuntaan ihminen näkee vaikka katse olisi suoraan eteen.

Tunti hujahti nopeasti kun keskusteltiin niin monesta asiasta. Hän olisi myös halunnut tulla maanataina töissä olevaan palaveriin, mutta ei pääse, kun oli jo muita menoja silloin. Jatkamme kuitenkin yhteidenpitoa puhelimitse ja mahdollinen toinen uusi tapaaminen myös järjestetään. Olisi erittäin hyvä, että hän pääsisi töihin käymään ja siellä tuomaan tietoa näkövamman tuovista haasteista.

No sain ainakin uuden pienen mukanakuljetettavan suurennuslasin. Tätä voi käyttää mm kaupassa. Mietittiin myös valkoista keppiä, jota en vielä kuitenkaan ottanut. Ja sen ideana olisi olla merkkinä muille, että näen huonosti.

Mullakun oli tuo suurennuslasi mukana kaupassa, niin tuntui, että ihmiset olisivat katsoneet oudoosti. Vaikka tuskin asia näin oli. Se ajatus ja tunne oli vain mun päässäni.

LOKAKUUSSA TAPAHTUI

Lokakuu oli omalla tavallaan taas tapahtumarikas. Paljon pieniä juttuja kerkesi tapahtua. Laitan aiheista linkit postauksiin ja instagram julkaisuihin, jos haluat käydä lukemassa aiheista enemmän. 

- Koti sai uutta tunnelmaa. Viltin, kynttilöiden, valojen ja kasvien avulla.

- Lokakuun ensimmäisenä päivänä mulla oli silmälääkäri. Kirjoitin siitä oman postauksen. Sain silloin lähettäneen näönkuntoutukseen heikentyneen näön vuoksi. Se on nyt marraskuussa.

- Eniten mulla meni aikaa Helmin hoitoon. Murtumaa hoidettiin lastalla, sitten ihotulehdusta, joka onneksi parani. Jalka on nyt lähes kunnossa. Sai luvan isompaan tilaan, josta Helmi otti ilon irti.

- Oli pariin kertaan myös metsästettävä Helmin lääkkeitä, kun toinen oli loppunut ja toinen ei ollut edes lähiapteekin valikoimassa. Lääkettä etsin kolmesta apteeksita, jonka jälkeen löytyi. Säihkettä apteekki pystyi tilaamaan, mutta siinä piti varmista että on samaa tuotetta. Koska netin kuva ei täsmännyt. Oli onneksi sama tuote.

-Pääsin hyppäämään Saijan tunneilla perjantaisin. Siinä oli välillä vääntöä millä kulkee tallille.

- Olin mukana Eskadroonassa. Reissu oli kiva ja mielenkiintoinen. Vaikka Rita mursi varpaani astumalla jalkani päälle. Syysloma alkoi hienosti kaksi päivää aikaisemmin.

Lokakuun viimeinen päivä oli ehkä taphatumarikkain:

- Ilmoitin Helmin Virtuaalinäyttelyyn.

- Tipuin kuukauden viimeisellä ratsastustunnilla Kuutilta. (Linkin takaa voit käydä lukee ratsastustunnista) Tällä kertaa selkä kivasti tärähti, mutta ei onneksi pahemmin sattunut tällä kertaa. Kerkesin vain ajatella, että suojaa pääsi. Vaikka pää ei edes ottnut osumaa, niin silti huomasin, että päässä tuntui pahalta tippuminen. Tunnin jälkeen piti vielä varmistaa etten päätä lyönyt. Vastaus oli ei. Lihakset on jumissa, nyt kun tätä marraskuun ensimmäisenä kirjoitan.

- Sain uusiin silmälaseihin maksusitoomuksen.  Vihdoin voin hakea mulle uudet lasit.

MITEN HELMI ON TOIPUNUT?

Kirjoitin syyskuussa blogiin postauksen Helmin jalka murtui. Helmin välikuulumisia olen paljon kirjoitellut instan puolella. Nyt ajattelin kirjoittaa isomman tilannekatsauksen vielä tänne.

Murtuman lisäksi jalassa oli puremahaava, johon saatiin antibioottikuuri. Antibiootit meni vähän vaikeasti, koska Helmi ei tykännyt siitä antibiootista. Sain kuitenkin annettua aamuin illoin antibiootit yhtä annosta lukuunittamatta.

Aloitettiin Helmillä lastahoito. Ensimmäinen viikko meni siinä, että parin kolmen päivän välein lasta irtosi ja sitä jouduttiin käydä laittamassa uudestaan eläinlääkärissä. Mietin erilaisia vaihtoehtoja miten saataisiin lasta pysymään. Lopuksi sitä sidettä kieputettiin Helmin kropan ympäri ja näin ollen lasta ei päässyt enää tippumaan.  Järsimisen estin etikalla ja pahanmakuisella siteellä, koska kauluri ei tullut kyseeseen. Kaukuri kuin kauluri Helmi pääsi siitä irti joten kuristumisvaarantakia sitä ei voinut pitää. Kun taas kauluri oli valjaiden avulla kiinni, Helmi söi sitä.

Kun lastahoitoa oli kestänyt sen kolme viikkoa yhteensä. Oli vuorossa röntgen. Jalka oli lähtenyt paranemaan. Luutuminen ei ollut paljon edistynyt, mutta pehmytkudokset pitivät jo luita paikoillaan. Samalla huomattiin, että jalka oli tulehtunut ja hauhtunut lastan sisällä. Tämä käänne oli tapahtunut hyvin nopeasti, sillä edellisellä lastanvaihdossaiho oli siisti ja koko viikon ajan Helmi oli hyvävointinen. Lääköripäivänä ihmettelin Helmin käytöstä, oli selvästi kipeä. Onneksi lääkäri oli samana päivänä.  No siinä sitten oli tilanne, ettei lastahoitoa voitu jatkaa. Saatiin antibioottikuuri ja sijoitettava puhdustussuihke jalkaan. Antibioottia syötiin aamuin illoin ja suihketta laitettiin 3-4 kertaa päivässä.

Viikon päästä (Syysloma viikko, viikko 43) käytiin sitten vielä eläinlääkärissä tarkistuskäynnillä. Viikossa jalka oli lähtenyt paranemaan. Iho oli hieman siistimpi ja alkoi jo hieman astumaan jalalla. Sovittiin että hoito jatkuu ennallaan ja viikon päästä laitan kuvat ja vointitiedot sähköpostiin. Jos tilanne huonontuu niin sitten tietenkin heti paikan päälle. 

43 viikosta alkaen Helmi on saanut kipulääkettä tarvittaessa. Ja nyt viikolla 44 kipulääkettä ei olla enää tarvittu. Lääkettä kerkesin ostaa lisää. Sitäkin jouduin metsästämään kolmesta eri apteekista, kunnes löytyi. Sitä kun ei avattu niin säilyy kyllä hyvin. 

Tämän viikon maanantaina sitten pistin eläinlääkärille Helmin voititiedot. Kirjoitin näin: Helmin iho on parantunut entisestään, enää vain pieni rupi jalassa jäljellä, punoitus muuten lähtenyt, paitsi tuissa rupialueen kohdalla, mistä juuri eilen rupea irtosi. Helmi on voinut hyvin. Syö, juo ja liikkuu. Käyttää myös etutassuaan hyvin. Saako Helmin asiantilaa laajentaa?

Eläinlääkäri vastasi näin: Helmille terveisiä. Jätetään antibiootit pois, mutta suihketta käytetään vielä. Tilaa voidaan laajentaa. Laita taas kuulumisia parin viikon sisällä. Seuraavaksi pistän kuulumisia marraskuun ensimmäisellä viikolla. Eli kyllä, kaikista vastoinkäymisistä ja haasteista huolimatta Helmi on toipunut hyvin, murtuma on luutunut ja ohikin on lähes kokonaan parantunut. Helmi otti kaiken ilon irti vapaudestaan ja vetikin rallia maanantain, tiistain ja keskiviikon. Instassa @ssuippa siitä onkin video. Käy tsekkaa se. Tai sitten kuvan alla on vielä pidempi video.

Tässä vielä videokooste Helmin onnenpäivän koittaessa. Nyt loppuviikon myötä Helmi on rauhoittunut, kun pääsi suurimman energian purkamaan.