Ehkä musta tulee vielä esteratsastaja?

Ainakin näin mä toivon!

Moikka! Olin 16.6, eli viime viikon perjantaina estevalmennuksessa Allilla. Oli mukava hypätä, kun edelliset hypyt oli estekisoissa ja -kurssilla toukokuun puolella. Tunti sujui hyvin. Alli oli suurimmaksi osaksi hyvä, vaikka välillä, varsinkin kahdella viimeisellä esteradalla jo väsynyt. Sekaan tuli kuitenkin reippaita ja hyviä pätkiä! Edellisellä tunnilla oli tainnut kuluttaa kaiken energiansa. Onneksi tuntia helpotti se, että poni on tullut minulle jo sen verran tutuksi, että tiedän miten poni toimii ja osaan ratastaa sitä sen mukaisesti.

Alkukäynnissä ja -ravissa piti saada hevonen liikkumaan eteen ja kuitenkin kuuntelemaan pidätteitä sekä kaikkia muita apuja. Tässä vaiheessa poni oli vielä aika tahmea, mutta muutamat temponmuutokset ravissa ja käyntiravi siirtymiset auttoivat ja sain Allin reagoimaan nopeasti apuihini. Otimme vielä laukkaa pääty-ympyröillä, jonka jälkeen aloitimme hyppäämisen. Tässä vaiheessa poni alkoi jopa kulkemaan. Säästin ponia ja otin vain parit hyvät laukan nostot molempiin kierroksiin, molemmilla ympyröillä, että sitten jaksaa hypätä reippaasti. Allilla on siitä kiva hypätä, kun poni ei hyppää kaukaa ja korkealta esteitä, toisin kuin esimerkiksi Vikkan. Vaan Alli hyppää esteet sopivasti ja pehmeästi. 

Ensin hyppäsimme ravissa ristikkoa, josta jatkoimme laukkaympyrälle puomille. Tämän ja innarin (innari oli ensin puomeina) pari kertaa tultua yksittäisinä siirryimme pikkuhiljaa ratoja kohti, lisäten aina yhden esteen rataan. Lopuksi ratsastimme neljän esteen + innari, eli yhteensä hyppäsimme viiden esteen radan. Esteiden korkeus oli noin 40-50 cm, tuttu ja turvallinen. Innari oli minulle vieraampi este, mutta hyvin sekin este sujui, parin hyppykerran jälkeen.

Tuolla ristikolla, jota alkuun hyppäsimme, niin onnistuin venäyttämään vasemman käteni peukalon, en tipunut, vaan myötäsin esteelle, niin siinä sitten peukalo venähti. En kyllä yhtän tiedä, että mitä siinä tapahtui, mutta ihan sama, pikkuvikoa, niistä ei välitetä, tunti jatkui loppuun saakka ihan normaalisti.

 Toukokuu 2016, tämä oli lähtötilanne.

Jäin jälkeen hypissä ja lopputulos oli se, että löysin itseni maasta.

 Toukokuu 2017, nyt, en vain matkusta, vaan ratsastan.
Hypyissä mukana, tällä hetkellä työnnän kädet eteen ja otan harjasta kiinni,

Olen huomannut viimeaikoina, että olen kehittynyt paljon esteillä viime vuoteen verrattuna. Muutenkin tuntuu, että jokaisella estetunnilla tai treeneissä hypyt menee aina paremmin, kuin edellisellä kerralla. Tänä vuonna estetunneilla olen päässyt paljon paremmin hyppyihin mukaan ja rohkeutta on tullut paljon rataratsastukseen lisää. Enää en jännitä yhtään, kun pitää ratsastaa rata, toista se oli viime vuonna, sydän hakkasi kovaa, kädet tärisi ja pelkäsin tippumista. Onneksi ei ole enään näin. Teiden ratsastaminen sujuu myös, mutta "ahtaisiin" teihin, eli semmosiin mitkä menevät esteen ja kentän aidan välistä tarvitsen rohkeutta lisää. Tällä tunnilla viimeisen esteen jälkeen piti laukata pitkän sivulta kentän aidan ja esteen välistä, mutta en uskaltanut, vaikka tiesin, että siitä välistä mahtuu. Joten käänsin sitten ponin jo ennen pitkän sivun estettä, eli mentiin esteen edestä, vaikka piti mennä esteen takaa. Onneksi opettaja tiesi syyn ja ymmärsi epäröintini. Nyt vain pitää saada epäröinti minimiin, lisätä hyppytreenejä, päästä hyppäämään enemmän  ja pikkuhiljaa korkeampia esteitä ja ratoja kohti! Sillä epäröinnillä ei pärjää kovin pitkälle! Vielä myös pitää saada katse seuraamaan rataa. Nyt jään katsomaan suoraan eteenpäin, enkä muista katsoa seuraavalle esteelle, vaikka pitäisi. Pää pysyy sentään jo ylhäällä, eikä hevosen niskassa. On sekin jo askel eteenpäin.

Ehkä mä vielä jonain päivänä onnistun tarpeeksi hyvin!