Mielipide: ratsastustunnit ja -koulu

Moikka! Minulta eräs blogini lukija pyysi tämän postauksen kommenteissa mielipidepostausta ratsastuskoulutunneista tai ratsastuskoulusta, kun käyn ratsastuskoulussa tunneilla ja ajattelin yhdistää ne jollain tapaa samaan postaukseen. Kaikki ajatukset ja mielipiteet ovat omiani, toivon, että kukaan ei suutu. En vain ole aiemmin mielipidepostausta tehnyt, joten katsotaan minkälainen tästä postauksesta tulee. Toivottavasti hyvä!

Ratsastuskoulutunnit ovat siitä hyviä, että pääsee ratsastamaan paljon erilaisilla hevosilla ja poneilla. Parhain on kuitenkin omasta mielestäni se, että tutustuu ensin kunnolla yhteen hevoseen tai poniin ja kun hevonen on tuttu, niin tutustuu seuraavaan hevoseen. Eli hoitaa ja ratsastaa hetken aikaa samalla hevosella tai ponilla. Minä olen mennyt tällä tyylillä ja olen kokenut sen hyvänä asiana. Tällä tyylillä oppii paremmin tuntemaan yhtä hevosta kerrallaan, jolloin myös pystyy ratsastamaan paremmin, kehittyy enemmän ratsastajana sekä hevosen ja ratsastajan yhteistyö sujuu paremmin.

Ratsastuskoulussa käyvät monenlaisia aloittelijoita. Parhaimmillaan viitenä päivänä viikossa saattaa olla ensimmäinen ratsastustunti alkeistunti, joka kestää noin tunnin, johon (ainakin meillä) sisältyy hevosenhoito, varustaminen ja ratsastustunti. Tämä on hyvä käytäntö, että aloitetaan hevosenhoidosta, kerrotaan harjoista ja hevosen varustamisesta. Silloin oppii nopeammin hevosenhoidosta ja varusteiden laittamisesta, eikä esimerkiksi laita varusteita väärin, joka voi olla hevoselle inhottavaa ja varusteet myös voivat mennä helpommin rikki.

 

Ratsastuskouluissa on paljon sääntöjä, joita pitää noudattaa. Esimerkiksi tarhoihin ei saa mennä ilman toista henkilöä, varsinkin jos olet vasta vähän aikaa käynyt talleilla, eikä ole hevoskokemusta vielä juuri ollenkaan. 

Itse muistan erään tapauksen, (joka meni suunnilleen näin) kun oltiin pihaton ulkopuolella rapsuttelemassa hevosia. Siinä oli sitten vanha vähän kiukkuinenkin hevosvanhus, joka puraisi kaveriani päähän. Kaverilleni tuli siitä pieni haava, jonka silloinen ratsastuksenopettaja putsasi, mutta sanoi siitä, ettei tarhoihin saa mennä. Mehän, emme olleet menneet tarhoihin silloin, mutta silti saimme sanomista siitä, ettei tarhoihin saa mennä.

On myös nämä "siivoa jälkesi"-säännöt, joita löytyy varmasti kaikilta talleilta, oli sitten ratsastuskoulu tai yksityistalli. Sännöt on hyvä olla, kaikkien pitää niitä sääntöjä noudattaa ja toimia niiden mukaan.

Meillä on maksimissaan kuuden hengen tuntiryhmät jaettu tason mukaan. Itse seitsemän vuotta ratsastaneena Vesalan ratsastuskoululla (ent. Kylä-Hentilän talli) olen tykännyt pienistä ryhmistä, jolloin on tilaa enemmän ratsastaa ja opettajalla on paremmin aikaa neuvoa ratsastajia, kun oppilaita on vähemmän. Pieni ryhmä on siitä parempi, että ratsastajatkin kerkiävät enemmän, varsinkin estetunneilla hyppäämään!
Olen kuullut ratsastuskouluista joissa saattaa olla 10 ratsukkoa kerralla yhdellä tunnilla, mistä itse henkilökohtaisesti en tykkää yhtään. Tilaa on silloin vähemmän eikä opettajalla riitä aikaa opettaa tai neuvoa kaikkia tuntilaisia vuorotellen.

Aika usein ratsastustunnit ovat joko kentällä tai maneesissa pyörimistä. Ei lähdetä maastoon, kun kaikilla talleilla ei edes ole maastoja tai peltoja missä voisi ratsastaa. Meillä ei ole maneesia, mutta on paljon peltoja ja hyvät maastot jossa aina silloin tällöin käymme vaihtelun vuoksi ratsastamassa. Minusta on tärkeää, että ratsastustunneilla tehtävät ja paikat vaihtelevat, ratsastajan ja varsinkin hevosen mieli pysyvät virkeinä vaihtelusta, kun on erilaisia tehtäviä ja käydään kentän tai maneesin ulkopuolella. Eikä ratsastajille, saati sitten hevosille tule kyllästymistä.

Ratsastustunneilla myös korjataan ratsastajan omia virheitä, mikä on ratsukon yhteistyön kannalta tosi tärkeää! Otetaan esimerkkitapaus minulta, minun virheeni jota tällä hetkellä korjataan on katse. Katseeni on hevosen niskassa tai minun pääni on jotenkin vinossa, jolloin hevonen lähtee painon mukaan kääntymään oikealle tai vasemmalle, riippuu siitä kummalle puolelle pääni on kallistunut. Jolloin ratsastaja on heti hevoselle, että ei nyt oikaista, syyttää hevosta, vaikka ratsastajan vikahan se on, kun se pää on vinossa ja paino lisääntynyt toiselle puolelle, eihän se hevonen sitä tiedä ja ymmärrä. Onneksi virheet korjaantuvat monilla kymmenillä toistoilla ja huomautuksilla ja yhteistyö ratsukon kanssa paranee!

Meidän tallille tuli myös uuden yrittäjän myötä kilpailu mahdollisuus esteillä ja koulussa. Tämä on ratsastajan, varsinkin kilpailemista aloittelevan kannalta erittäin hyvä asia. Silloin saa kokemusta kilpailutilanteista ja kilpailemisesta sekä siitä kuinka stressaava se koko päivä on. Se on myös hevoselle hyvää harjoitusta, kun näkee kouluaitoja, tuomaripäädyn ja vieraita hevosia. Kun hevonen kerkiää näkemään noita edellä mainittuja asioita kotitallilla, niin ulkopuoliset kilpailut eivät ole niin pelottava ja jännittävä kokemus myöskään hevoselle!

Yhteenveto tästä postauksesta: Ratsastuskoulussa saa paljon ohjausta, oppii asioita, kavereitakin löytyy, mutta ei välttämättä pääse kehittymään ratsastajana kovin paljoa nopeassa ajassa, varsinkin jos käy tunneilla kerran viikossa. Ratsastuksen kehittymisessä voi mennä vuosia ja tuntua pitkään, että junnaa vaan samalla tasolla. Onneksi silloin voi keskustella ratsastuksenopettajan kanssa lisähaasteista!