Erityispupu

Moikka. Ensin meinasin säästää postausta myöhemmälle, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut, kun halusin teidän kanssa näkevän Liljasta otetut söpöt kuvat. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella teille pupujen kuulumisia hieman enemmän tänne blogiinkin, sillä tänne on tullut nyt vähän vähemmän pupuista ja instagramiin on taas tullut viime aikoina hieman enemmän päiviteltyä pupuista.

Mitä Lunalle ja Liljalle kuuluu?

Lunaa olen alkanut opettamaan hyppäämään esteitä. Esteiden hyppääminen sujuu Lunalta jo ihan hyvin. Pupu oppi myös tekniikan tosi nopeasti, tai siis sen, että pitää mennä esteiden yli, jotta pääsee toiselle puolelle estettä. Alkuun toki meinasi aina esteiden välistä poistua ulos radalta ja mennä lempipaikkaansa, mutta monien toistojen jälkeen ymmärsi idean kunnolla ja sitä mukaan esteiden määräkin alkaa pikkuhiljaa kasvamaan.
Lunan turkkia on välillä aika vaikea hoitaa, kun se menee niin helposti takkuun ja likaiseksi. Tässähän auttaa vain se, että harjaa ja leikkaa useammin turkkia. Turkkinsa takia, myös Lunan kuvaileminen on vaikeaa, sillä siitä ei meinaa saada aina kunnollisia kuvia. Kahdestakymmenestä kuvasta noin kaksi on yleensä onnistuneita.

Liljalla on viime aikoina mielialat vaihdelleet paljon. Ensin on pari hyvää päivää ja seuraavaksi pari huonoa päivä, eikä silloin anna ottaa syliin, saati laitta valjaita päälle ulkoilua varten. Parin huonon päivän jälkeen taas hyviä päiviä jne. Silti pyrin käsittelemään Liljaa joka päivä edes jollain tasolla. Sillä tärkeää on, että pupu hoidetaan, harjataan ja rapsutellaan, vaikka olisi huono päivä. Mutta muuten huonoina päivinä olen antanut olla aika rauhassa.
Onneksi Liljan kynsien leikkaus sujuu jo aika hyvin. Nyt kesä- ja heinäkuussa olemme onnistuneet leikkaamaan liljan kynnet sen suurempia ongelmia. Tiedä sitä sitten, miksi yhdessä vaiheessa kynsien leikkaus oli vaikeaa. Voihan se olla, että Liljalla oli joku paikka kipeä, murrosikä tai stressi muutosta varastoon, talveksi? Koska silloinhan loppusyksystä ne vaikeudet alkoivat. Kuin leikkaukset oli vaikeita, niin Lilja puri, räpiköi sylistä pois ja murisi. Mutta muutoin antoi käsitellä, aina välillä, ei toki aina. Kynsien leikkaus oli myös ihan tuttu juttu, sillä alkuun kaikki sujui hyvin ja yht'äkkiä syksyllä vaikeudet tuli. Mutta tärkeintä on se, että kynsien leikkaus sujuu nyt hyvin. Askel kerrallaan mennään eteenpäin meidän erityispupun kanssa.

Liljaa kutsumme erityispupuksi, sillä kaikki siirtymiset on sille vaikeita. Pistää hanttiin ulos mennessä, mutta kuitenkin viihtyy hyvin valjaissa, niin siksi on hassua, että pistää hanttiin valjaita kiinnittäessä. Ja kun mennään ulkoilun jälkeen takaisin häkkiin, niin taas pistetään hanttiin. Kuitenkin häkkiin päästyään menee johonkin nurkkaan lepäämään väsyneenä.

Sydän sulaa tälle kuvalle💓

Löysin pupujen häkistä kaksi kertaa veristä pissaa. Luulin sitä vereksi. Siitähän säikähdin, että mistä olisi tullut, mitä pupuille on sattunut. Oudoksi vielä teki sen, että veristä pissaa ei tullut joka kerta vaan silloin tällöin. Eikä kumpikaan pupuista ole loukannut itseään mitenkään. Päädyin sitten kertomaan kaverilleni ja kysymään neuvoa, kun hänellä on ollut kaneja. Hän antoi vaihtoehdot: pelletistä lähtee väriainetta tai voikukka. Pelletti meillä on ollut aina tuota samaa väriaineetonta ja kaurasta ei ole myöskään tullut mitään, joten päädyimme siihen, että syynä on voikukka, joka värjää virtsan tummaksi. Sillä Luna ja Lilja ovat saaneet voikukkaa niinä päivinä, kun veristä pissaa on ilmestynyt häkkiin. Suuri oli säikähdys, mutta onneksi asia selvisi muutaman voikukkakokeilun jälkeen, ja voikukkahan se syy olikin!

Tänä kesänä puput ovat reissanneet meidän mukana mökillä. Automatkat menevät hyvin, mutta meno kuljetus koppiin menee joka kerta pieleen. Sillä molemmat alkavat koppiin päästessään tappelemaan ja riehumaan. Välillä puput pitää päästää ulos kopista ja yrittää uudestaan. Onneksi molemmat rauhoittuvat pian, eikä matkan aikana nahistele, vaan köllöttelevät kylki kyljessä vierekkäin. Meillä on kissankuljetusboksi, joten tilaa kyllä on kahdelle pienelle kääpiölle. Reviirikiista vaan tulee esiin pienessä boksissa ja paikan vaihdoksissa.

Puput ovat keksineet, miten tiputtaa heinäkori, joten sitä heinäkoria saa jatkuvasti nostaa takaisin telineeseen ja heittelevät ruokakippoa jos sitä ei muista nostaa aamuruokailun jälkeen pois häkistä. Virikkeitä niiltä kyllä löytyy, mutta onko nämä silti vain leikkejä, vai ovatko puput tylsistyneitä? 

Tämmöiset oli tällä kertaa meidän pupujen kuulumiset, jatkuvasti sattuu ja tapahtuu jotain näiden kahden kanssa. Joten tylsää ei tule olemaan koskaan Lunan ja Liljan kanssa. 

Löytyikö suosikkikuvaa?